Nuorten yksinäisyys Suomessa

Nina Junttila mukaan voidaan yksinäisyys jakaa sosiaaliseksi ja emotionaaliseksi yksinäisyydeksi. Sosiaalinen yksinäisillä on hyvä ystävä, joka ymmärtää mutta ei kaveriporukkaa. Emotionaalisesti yksinäisillä on taas kaveriporukka, mutta ei hyvää ystävää.  (Vesterinen, S.)

Nuori voi oireilla yksinäisyyttään monella tavalla. Hän voi olla levoton, tottelematon, tehdä kiusaa tai vahingoittaa omaisuutta. Myös päihteiden käyttö voi olla oire yksinäisyydestä. Toisaalta yksinäisyyttä ei välttämättä huomaa vaan nuori pärjää koulussa ja harrastuksissa hyvin. Yksinäisyys on siis hyvin omakohtainen kokemus. (Kangasniemi, J.)

Saastamoisen mukaan ihmisen sosialisaatio on ” prosessi, jossa opitaan synnyttämään ja ylläpitämään suhteita muihin ihmisiin. Opitaan yhteiskunnan hyväksymät käyttäytymismallit. Opitaan oman käyttäytymisen sääntely suhteessa yhteisön normistoon ja opitaan elämänkulussa tarvittavia taitoja”

Lapsi on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja näin hän oppii olemaan muiden ihmisten kanssa. Vuorovaikutuksesta ja yhdessä olemisesta syntyy luottamus ihmisiin. Osallisuus lapsuudessa on tukena nuoruuden irtautumiselle vanhemmista ja lapsuuden perheestä. Vuorovaikutuksessa muihin syntyy ihmisen minäkuva, identiteetti. (Kangasniemi, J.) Nuoruuden sosiaaliset verkostot ja vertaisryhmät ovat tärkeää nuoren kehitykselle ja kasvulle. Vertaisryhmän avulla nuori itsenäistyy aikuisuuteen. (Saastamoinen, M.)

Junttilan mukaan alakoulussa alkanut yksinäisyys jatkuu alakoulusta yläkouluun. Alakoulussa asiaan olisi vielä helpompi vaikuttaa, yläkouluikäisen yksinäisyyteen liittyy jo sosiaalinen ahdistuneisuus, pelot ja masennus. Junttilan mukaan ratkaisuna olisi luokkakokojen pienentäminen ja psykologien lisääminen kouluihin. Ehkäpä koulupsykologien ja kuraattoreiden olisi aika jalkautua oppilaiden sekaan koulun arkeen. Psykologi voisi pitää tunteja lapsille ja tulla näin tutuksi koulun lasten ja nuorten kanssa. Tällainen käytännön läheinen työote madaltaisi kynnystä tarttua ongelmiin jo niiden alkuvaiheessa. (Vesterinen, S.)

Syitä yksinäisyyteen

Mitkä ovat nuorten yksinäisyyden syitä? Yhteiskunta on muuttunut yhä pirstaleisemmaksi ja kiireisemmäksi. Kasvuympäristö on muuttunut niin että nuoret  kuluttavat arkeaan pelimaailmassa ja kodin ulkopuolisissa harrastuksissa.

Perheiden muuttuminen pienemmiksi, avioerot ja yksinhuoltajuus ovat tämän ajan ilmiöitä. Lapsilla on vähemmän sisaruksia ja ehkä vain toinen vanhempi. Vanhemmat ovat töissä pitkän päivän ja väsyneitä illat. Lapset ja nuoret eivät saa tarpeeksi aikaa vanhemmiltaan. Lasten ja nuorten elämässä ei ole tarpeeksi läsnä olevia aikuisia. Perheiden ja sukujen hajanaisuus ja ”oman” elämän eläminen ovat myös tämän ajan ilmiöitä. Perheiltä puuttuu yhteisö mihin he kuuluvat ja mistä voi saada käytännön apua ja mihin voi myös tarjota apuaan. (Saastamoinen, M.)

Lapsiperheiden köyhyys ja syrjäytyminen, mitkä johtuvat yksinhuoltajuudesta, työttömyydestä, sairaudesta tai muusta ongelmista. Köyhyys voi olla syy sille että nuori ei voi taloudellisen niukkuuden vuoksi osallistua harrastuksiin tai viettää aikaa muiden nuorten kanssa.  Nuori voi vetäytyä muiden seurasta, jos hänellä ei ole varaa lähteä elokuviin ja kahville.  Häntä voidaan myös hyljeksiä rahattomuuden vuoksi. (MLL)

Yksinäisyyttä vähentää avoimuus perheessä ja keskusteluyhteyden säilyminen lasten ja vanhempien välillä. Vanhemmat voisivat myös aktiivisesti miettiä miten ottaa aikaa lapsille ja perhe-elämälle. Omasta jaksamisesta on huolehdittava myös. Ehkä vuorotteluvapaa tai osa-aikatyö voisivat auttaa vanhempia jaksamaan paremmin ja näin se näkyisi myös nuorten hyvinvointina. Yhdessä oloon ei tarvita suuria rahasummia läsnä oleva ja keskusteleva ilmapiiri riittää. Ihminen on sosiaalinen olento ja tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen.

 

 

LÄHTEET:

Kangasniemi, J. Nuoren pahoinvointi ja aggressiivisuus saattavat olla keinoja purkaa yksinäisyyttä. Poliisilehti 5/2005. Tampereen yliopisto: Yliopistopaino, 2006.

MLL. Nuorten kokemuksia perheen taloudellisesta tilanteesta. 2010.

Saastamoinen, M. Lapsi ja nuori perheen, ryhmän ja yhteiskunnan jäsenenä- opintojakson luentomateriaali.

Vesterinen, S. Huomio poikien yksinäisyyteen. Nina Junttilan haastattelu. Utu online. Turun yliopiston verkkolehti 18.2.2010.