Terveyttä edistävä kouluyhteisö

Vanhempien osallisuus kouluterveyden edistämisessä ja terveyserojen kaventaminen

Suomessa jokainen lapsi pääsee kouluun. Koulun merkitys lapsen ja nuoren elämässä on merkittävä, vietetäänhän koulussa suurin osa valveillaolosta. Koulu on tarjonnut lapsille ja nuorille mukavaa tekemistä, mahdollisuuden kehittää itseään, mahdollisuutta kuulua yhteisöön sekä tietoa mm. miten hoitaa terveyttään. Suomalainen kouluyhteisö on aina yhdistänyt sivistystavoitteeseen myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Kouluissa on lapsille ja nuorille tarjottu ateria, huolehdittu heidän fyysisestä terveydestä koulun terveydenhoitajan ja lääkärin toimesta ja tarjottu myös laadukasta opetusta. Koulu on lapsille ja nuorille myös tärkeä sosiaalinen ympäristö, yhteisö, josta saa myös tukea ja apua sitä tarvitessaan.

Maailman terveysjärjestö on laittanut alulle Terveyttä edistävä kouluyhteisö –ohjelman.  Suomessa kyseiseen ohjelmaan on liitytty 1990 –luvulla. Ohjelma on tuonut uudistuksia myös peruskoulun opetussuunnitelmaan.

Perusopetuslaki (628) vuodelta 1998 määrittelee opetuksen tavoitteet seuraavanlaisesti:

” Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.” (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628)

Terveyden edistäminen kouluissa eli Terve koulu

Terveyden edistäminen koulussa kuuluu kaikille toimijoille kouluyhteisössä. Terveyden edistäminen koulussa tulee olla kokonaisvaltaista, suunnitelmallista ja pitkäjänteistä toimintaa Koulun terveys- ja hyvinvointihanke (KTHH) tähtää terveyden edistämisen ja terveysopetuksen kehittämiseen koulutus- ja terveyspoliittisen tavoitteiden suuntaisesti. (Savola, E. ym)

Terveyden edistämisen toiminta kouluissa tulisi yhdistää oppimistavoitteisiin. Oppilaiden ja opettajien hyvinvointi ja terveyden edistäminen tulee toteutua kaikessa koulun toiminnassa kuten opetussuunnitelmien valmistelussa, opettamisessa, koulun tapahtumien järjestämisessä ja toteuttamisessa, koulun ja kodin yhteistyössä, koulunympäristön turvallisuudessa jne. (Savola, E. ym)

Jokaisen koulun olisi hyvä laatia terveys- ja hyvinvointiohjelma. Koulun terveys- ja hyvinvointiohjelman laatimisen lähtökohtana voidaan käyttää terveyden edistämisen toiminta-alueita. Jokaiselle toiminta-alueelle kirjataan tavoitteet ja tavat joilla tavoitteisiin päästään. Tavoitteet on asetettava niin että niiden toteutumisen arviointi on mahdollista. (Savola, E., s.12)

Terveyden edistämisen toiminta-alueet on esitetty mielestäni hyvin seuraavassa kaaviossa.

Lähde: Kouluyhteisön terveyden edistämiseen liittyviä säädöksiä ja suosituksia s.12.

Toimintakulttuuri on koulujen opetussuunnitelmassa keskeisin seikka. Avoimen, lasta kuuntelevan ja vuorovaikutteisen toimintakulttuurin luominen kouluihin on koko kouluyhteisön asia. Myös oppilaiden vanhemmat tulee ottaa mukaan koulun toimintaan esimerkiksi avoimienovienpäivänä vanhemmat voivat osallistua koulun oppitunneille ja ruokailuun. Vanhemmat, oppilaat ja opettajat muodostavat yhdessä kouluyhteisön ja he ovat kaikki näin osaltaan vaikuttamassa siihen minkälainen on koulun toimintakulttuuri. (Savola, E ym. s.11)

Lapsen sosialisaatio ja sosiaalinen pääoma

Mikko Saastamoisen mukaan sosialisaatio on prosessi, jossa opitaan synnyttämään ja ylläpitämään suhteita muihin ihmisiin. Sosialisaatiossa opitaan myös yhteiskunnan hyväksymät käyttäytymismallit ja opitaan käyttäytymään yhteisön normistojen mukaisesti. Sosialisaatiossa opitaan elämässä tarvittavat taidot. Lisäksi sosialisaatio käsittää seuraavat asiat: identiteetin muodostuminen, kieli, roolitaidot, moraalikäsitykset, maailmankuva ja osallisuus kulttuuriin. (Saastamoinen, M. Alanen, L. ym.)

Sosiaalinen pääoma muodostuu Pulkkisen mukaan kolmesta eri asiasta: arvot ja normit, yhteisöllisyys ja luottamus. Sosiaalinen pääoma on määriteltävissä sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta. Sosiaalinen pääoma onkin konteksti sidonnainen määritelmä. Lapsen ja nuoren kohdalla sosiaalinen pääoma muodostuu lapsen ja nuoren kodista. Kotiin kuuluvat vanhemmat, sisarukset ja kodin kulttuuri. Nuoren sosiaalisen pääoman muodostavat myös koulun henkilökunta: opettajat, terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori ja muu koulun henkilökunta. Seuraava sosiaalisen pääoman taso on yhteisö, johon kuuluvat esimerkiksi asumisalue ja harrastustoiminta. Sosiaalista pääomaa ovat myös kaupunki, kunnat ja muut ominaisuudet ja palvelut. Lyhyesti määriteltynä sosiaalinen pääoma on toisten ihmisten tuki ja turva. (Ellonen N., Pulkkinen, L. ja Saastamoinen, M., Turunen, H., ym.2010)

Vanhemmuus terveydenedistäjänä

Vanhemmat kasvattavat tämän päivän lapsia ja nuoria hyvin pirstaleiseen ja monimuotoiseen maailmaan.  Vanhat, tämän päivän vanhempien kotonaan oppimat kasvatustavat ja käytännöt eivät välttämättä päde nyky-yhteiskunnassa. Tämän päivän maailmaa hallitsevat media, tietotekniikka ja teknologia, kuluttaminen, sekä elämysten ja nautintojen kokemisen ihannointi.

Koti on tärkein terveyskasvattaja. Vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät terveyskasvattajat.  Kotona opitaan arjen toiminnot. Arjessa toistuvat toiminnot ovat lepo, uni, terveellinen ruokavalio ja henkilökohtainen puhtaus. Vanhemmat esimerkillään ja opettamisellaan opettavat lapsilleen miten hoitaa ja pitää huolta itsestään ja terveydestään.  Lapsille ja nuorille tärkeitä seikkoja arjessa ovat yhdessäolo vanhempien kanssa ja kiireettömyys. (Sormunen, M., Hirsto, L.)

Lasten ja nuorten käyttäytymiseen vaikuttaa vanhemman suhtautuminen lapseensa. Vanhempien kontrolli, tietämys lapsen ja nuoren liikkeistä ja ystävistä suojaavat lasta mm. päihteiden käytöltä. Myös vanhempien tietämys lapsen television katselusta, internetin käytöstä ja hänen kuuntelemansa musiikin laadusta suojaavat lasta. Vanhempien laittamat kotiintuloajat ja velvollisuudet kodinhoidossa sekä yhdessä syöty päivällinen suojaavat myös lasta. Lapsen pitäminen lähellä ja avoimen keskusteluyhteyden säilyminen varhaislapsuudesta aikuisuuteen saakka on lapselle ja nuorelle kantava voimavara. (Pulkkinen, L.)

Työn ja perheen yhteensovittaminen

Suomalaisessa kulttuurissa lasten odotetaan itsenäistyvän jo kouluiässä. Pitkät yksinäiset iltapäivät irtaannuttavat lapsen jo varhain vanhemmistaan. Varhainen irtautuminen vanhemmista kasvattaa tunne-elämän puolesta yksinäisiä nuoria ja aikuisia. Lapsen ja nuoren on hyvä opetella itsenäistymistä ja omaa vastuunottoa oman ikätasonsa mukaisesti. Tämä tapahtuu sopivien tehtävien ja harjoittelumahdollisuuksien kautta turvallisesti vanhempien valvonnan alla. Lasten ja nuorten sekä vanhempien välinen luottamuksellinen suhde muodostuu lapsen ja nuoren kertoessa vapaaehtoisesti ajatuksistaan ja tekemisistään vanhemmilleen. Jo pienenä muodostunut lämmin ja avoin suhde vanhempiin tukee päihteettömyyttä ja avoimuutta nuoruus vaiheessa. (Pulkkinen, L.)

Osa-aikaisen työn mahdollistaminen lasten ja nuorten vanhemmille on konkreettinen tuki lapsiperheille. Osa-aikaisesti työskentelevät vanhemmat ovat enemmän läsnä lastensa arkielämässä ja varmasti myös vähemmän väsyneinä. Mielestäni osa-aikaisuuden tukeminen ja mahdollistaminen, esimerkiksi taloudellisesti, on perheille suuri parannus vanhemmuuden tukemisessa. Tällä hetkellä osittaista hoitovapaata voi tehdä vanhemmat joiden lapsi on toisella luokalla koulussa. Minun mielestäni osittaisen hoitovapaan mahdollisuuden voisi laajentaa koskemaan alakoulu ikäisten vanhempia. Tällähän olisi myös työllistävä vaikutus kun työttömille vapautuisi paljon työpaikkoja. (Hallitusohjelma 2011)

Kodin ja koulun yhteistyö

Yhteistyö kodin ja koulun välillä on koko koulun henkilökunnan tehtävä.  kodin ja vanhempien on myös sitouduttava toimimaan yhdessä koulun henkilökunnan kanssa lapsen ja nuoren terveyttä ja hyvinvointia tukien. Koulun tehtävät ovat lapsen ja nuoren kasvatus ja opetus sekä terveyteen opastaminen. Kodilla ja vanhemmilla on sama tehtävä kasvattaa ja opettaa lasta terveyteen.  WHO:n Jakartan (1997) julistuksessa määritellään terveyden edistämistä toimintana ihmisten kanssa eikä toimintana ihmisten puolesta.  Jakartan julistuksessa todetaan myös että kumppanuus eri toimijoiden välillä ja ihmisten oma osallistuminen edistävät terveyttä. Yhteistyö eri toimijoiden välillä kuten tässä koulun ja kodin yhteistyössä voidaan jakaa molempien osapuolien asiantuntijuutta ja yhdistää osapuolien taitoja ja voimavaroja. Kodin ja koulun yhteistyö perustuu yhteisesti sovittuihin eettisiin periaatteisiin, keskinäiseen ymmärrykseen ja molemminpuoliseen arvostukseen ja kunnioittamiseen. Kodin ja koulun yhteistyön on oltava läpinäkyvää ja vastuullista. (Turunen, H. ym. 2008, Hirsto, L 2010)

Miten vanhemmat voivat osallistua?

Aiemmin jo totesin että vanhemmat ovat osaltaan opettamassa ja kasvattamassa lastaan kohti terveellistä aikuisuutta. Koti on päävastuussa lapsen ja nuoren kasvatuksesta ja vanhemmilla on myös velvollisuus huolehtia lapsen koulun antamista kotitehtävistä yhdessä lapsen kanssa. Vanhemmat ovat myös lapsen rohkaisijoita ja tukijoita lapsen eri kehitysvaiheissa. Vanhempien velvollisuus on osallistua vanhempainiltoihin ja muihin koulun tapahtumiin, koska osallistumisen ja tuttuuden kautta yhteistyö kodin ja koulun välillä toimii yhä paremmin. Vanhempainilloissa ja koulun muissa tapahtumissa on vanhempien mahdollisuus tutustua ja verkostoitua muiden lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Vanhempainyhdistykset ja toimikunnat tukevat osaltaan vanhempien osallisuutta koulutyössä. . (Pulkkinen, L. 2002, Hirsto, L. 2010)

Oman lapsieni koulut ovat toteuttaneet avoimienovien koulupäivää mikä tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat osallistuneet koulutyöhön päivän ajan. Vanhemmat ovat näinä avoimienovienpäivinä konkreettisesti osallistuneet ”apuopettajina” opettaen lastaan esimerkiksi matematiikan tehtävissä. Näiden päivien aikana on ollut mahdollisuus vaihtaa kuulumisia opettajien kanssa ja muiden lasten vanhempien kanssa. Vanhemmat ovat myös voineet osallistua ruokailuun koululla yhdessä lasten ja vanhempien kanssa. Jälkiruoka on ostettu vanhempainyhdistyksen pitämästä kioskista. Vanhempien mukanaolo on ollut lapsille erityisen mieluisaa ja tärkeää. Itse vanhempana olen nauttinut koulun mukavasta ilmapiiristä ja lapsen kanssa yhdessä olosta. (Pulkkinen, L. 2002, Hirsto, L. 2010)

Terveyserojen kaventaminen yhteistyössä

Suomalaiset ovat terveempiä kuin koskaan aiemmin. Kuitenkin terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat kasvaneet. Erot ovat huimat varsinkin miesten kohdalla. Hyvin koulutetut ja ansaitsevat miehet elävät jopa kymmenen vuotta pidempään kuin vähemmän koulutetut ja vähemmän ansaitsevat miehet. Terveyserot ovat myös merkittävät alueellisesti. Itä- ja pohjoissuomalaiset sairastavat enemmän ja kuolevat aiemmin kuin etelä- ja länsisuomalaiset ikätoverinsa. (http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/78e09e32-9f1d-4aec-bffb-aeacc54ea555)

Terveyserot alkavat kasvaa peruskoulun yläluokilla ja siirryttäessä jatko-opintoihin. Yksi esimerkki terveyseroihin vaikuttavasta elämäntavasta on tupakointi. Tupakointi on yleisempää ammattikoululaisten keskuudessa kuin lukiolaisten keskuudessa. (http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/9b1573d8-508b-4f5a-95eb-82aa814fbf78)

 

2009
Terveydentila keskinkertainen tai huono, % ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijoista (id: 3931 info ) Koko maa yhteensä 21,1
Tupakoi päivittäin, % ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijoista (id: 3936 info ) 39,4
Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa, % ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijoista (id: 3935 info ) 40,7
Kokeillut laittomia huumeita ainakin kerran, % ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijoista (id: 3937 info ) 17,4

 

© THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 – 2012

Terveyseroja on kuitenkin mahdollista kaventaa. Pelkkä terveyskasvatus ja terveystarkastukset eivät yksinään vähennä väestön terveyseroja. Terveydenhuollon palveluja ja muuta tukipalvelua on tarjottava entistä enemmän vähiten terveysresursseja omaavalle väestöryhmälle. Työskentely terveyserojen kaventamiseksi on aloitettava jo peruskoulussa. Kouluterveydenhoitaja ja lääkäri ovat tässä yhteistyössä tärkeitä. Tärkeitä ovat myös vanhemmat, opettajat, psykologit ja koulukuraattorit yhdessä työskentelemään terveyden puolesta kouluissa. (Mäenpää, T. ym., http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/sosiaaliryhmien-valilla-on-terveyseroja)

Koulussa toteutettavat terveystarkastukset ovat keino tarttua lapsen ja nuoren mahdollisiin fyysisiin tai psyykkisiin ongelmiin. Vanhemman osallistuessa lapsen kanssa yhdessä koulussa järjestettävään terveystarkastukseen, on samalla mahdollisuus keskustella terveydenhoitajan ja lääkärin kanssa. Vanhemmilla on mahdollisuus tuoda esiin omia huolenaiheitaan lapsen terveydestä ja he voivat keskustella koulun terveydenhoitohenkilökunnan kanssa terveellisestä elämäntavasta. Kouluterveydenhoitohenkilökunta voi puolestaan tuoda esille tietoa terveydestä ja hyvinvoinnista. Kouluterveydenhoitohenkilökunnan työhön kuuluu myös perheiden tukeminen henkisesti sekä käytännön avun tarjoaminen. (Mäenpää, T. & Åsted-Kurki, P.http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/sosiaaliryhmien-valilla-on-terveyseroja)

Lopuksi

Vanhempien ja koulun henkilökunnan yhteistyö lapsen hyväksi on erittäin tärkeää lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Uudenlainen asenne ja ote asioihin sekä koulussa että kotona ovat mielestäni ratkaisevia tekijöitä. Aina kaikkeen muutokseen ei tarvita projekteja tai hankkeita, riittää että arvostamme toisiamme ihmisinä ja yksilöinä ja annamme arvostuksen näkyä kaikessa kohtaamisessamme ja yhteistyössämme.

LÄHTEET

Alanen, L & Karila, K. Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta. Vastapaino. Tampere 2009.

Ellonen, N. ”Kasvuyhteisö nuoren turvana” Väitöskirja, Tampereen yliopistopaino Oy – Juves Print Tampere 2008

Ellonen, N., Rostila, I., Korkiamäki, R., Kääriäinen, J., Kivivuori, J. ja Salmi, V. ”Koulu ja paikallisyhteisö nuoren tukiverkostona”. Yhteiskuntapolitiikka 73 (2008) :3

Hirsto, L. ”Strategies in Home and School Collaboration among Early Education Teachers” Scandinavian Journal of Educational Research Vol. 54, No. 2, April 2010, 99-108.

Mäenpää, T. & Åsted-Kurki, P.” Cooperation between parents and school nurses in primary schools: parents` perceptions”. Scand J Caring Sci 2008; 22; 86-92

Pulkkinen, L. ”Mukavaa yhdessä” PS-kustannus, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2002

Saastamoinen, M. ”Lapsi ja nuori perheen, ryhmän ja yhteiskunnan jäsenenä” opintojakson luennot. 2012.

Savola, E. ”Kouluyhteisön terveyden edistämiseen liittyviä säädöksiä ja suosituksia ”  Tukimateriaali kouluyhteisön terveys- ja hyvinvointiohjelman suunnitteluun. Koulun terveys-  ja hyvinvointihanke. tekry.fi

Turunen, H., Saaranen, T. ja Tossavainen, K. Partnership and Social Capital as the Resources for Pupils`health and Well-Being in School Communities – A Follow-Up Study in Finland” The Open Educational Journal , 2010, 3, 54-62.

Turunen, H., Tossavainen, K., Sormunen, M. ja Saaranen, T. ”Osallistava toimintatutkimus terveyden edistämisessä – lapsen terveysoppiminen kodin ja koulun tukemana. Hoitotiede Vol. 20. no. &/-08, 407-415

 

internet:

Jyrki Kataisen Hallitusohjelma  22.6.2011 http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628)

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/sosiaaliryhmien-valilla-on-terveyseroja